Pahenevatko luonnonkatastrofit?

”On syytä pelätä, että ilmastonmuutoksesta johtuvien epätavallisten tapahtumien vaikutukset ovat vastaisuudessa entistä vakavampia. Tämä merkitsee sitä, että meidän on varauduttava uudenlaisiin ilmastoriskeihin ja suurempiin menetyksiin. – – Koska vaaran ennakoiminen on järkevää, meidän kannattaa valmistautua suuriin muutoksiin.”
(Topics Geo—Annual Review: Natural Catastrophes 2003)

RANSKA 2003
Kesän helleaalto tappoi Euroopassa 30 000 ihmistä; Espanjassa lämpötila nousi noin 45 asteeseen

JOISSAKIN osissa Eurooppaa vuoden 2003 kesä oli läkähdyttävän kuuma. Alankomaissa, Belgiassa, Britanniassa, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa ja Ranskassa kuoli korkeiden lämpötilojen vuoksi noin 30 000 ihmistä. Monsuunisateita edeltänyt helleaalto tappoi Bangladeshissa, Intiassa ja Pakistanissa 1 500 ihmistä, kun taas Australiassa kuivuus ja ennätyksellisen kuuma ilma sytyttivät pensaspaloja, jotka tuhosivat kolme miljoonaa hehtaaria maata.

Maailman ilmatieteellisen järjestön mukaan ”vuoden 2003 hurrikaanikaudella nousi 16 nimettyä myrskyä, mikä ylittää selvästi vuosien 1944–96 keskimäärän, joka oli 9,8, mutta mikä vastaa trooppisten sääjärjestelmien määrän vuotuista kasvua, joka on ollut selvästi havaittavissa 1990-luvun puolivälistä lähtien”. Suuntaus jatkui vuonna 2004, jolloin hurrikaanit tekivät tuhojaan Karibianmerellä ja Meksikonlahdella ja aiheuttivat noin kahdentuhannen ihmisen kuoleman.

Vuonna 2003 iski Sri Lankaan trooppinen sykloni, joka aiheutti rajuja tulvia ja tappoi 250 ihmistä. Vuonna 2004 kehittyi Tyynenmeren länsiosissa ainakin 23 taifuunia. Kymmenen niistä iski Japaniin ja aiheutti siellä laajoja tuhoja ja yli 170 ihmisen kuoleman. Rankkojen monsuunisateiden aiheuttamista tulvista kärsi Etelä-Aasiassa, eritoten Bangladeshissa, lähes 30 miljoonaa ihmistä. Miljoonat jäivät kodittomiksi, lähes kolme miljoonaa joutui jättämään kotinsa, ja yli 1 300 sai surmansa.

Vuonna 2003 sattui useita voimakkaita maanjäristyksiä. Toukokuun 21. päivänä maa järisi Algiersissa Algeriassa; 10 000 loukkaantui ja 200 000 menetti kotinsa. Joulukuun 26:ntena kello 5.26 maa vavahteli Iranissa kahdeksan kilometriä etelään Bamin kaupungista. Järistyksen magnitudi oli 6,5, ja se tuhosi 70 prosenttia kaupungista, vaati 40 000 kuolonuhria ja jätti yli 100 000 kodittomiksi. Se oli tuon vuoden tuhoisin luonnononnettomuus. Se raunioitti myös suuren osan Bamin kaksituhatta vuotta vanhasta linnoituksesta, joka oli ollut alueelle taloudellisesti tärkeä turistikohde.

Täsmälleen vuotta myöhemmin sattui aivan Pohjois-Sumatran länsirannikon tuntumassa Indonesiassa 9,0 magnitudin maanjäristys, joka aiheutti historian tuhoisimmat tsunamit. Hirmuaallot tappoivat 200 000 ihmistä; monet muut loukkaantuivat ja jäivät kodittomiksi. Tuhoisat tsunamit tuntuivat jopa Afrikan itärannikolla, 4 500 kilometrin päässä tai kauempana järistyksen keskipisteestä.

Onko taivaanrannassa synkempiä pilviä?

Ovatko tällaiset tapahtumat esimakua tulevasta? Monet tiedemiehet uskovat, että ihmisen aiheuttamat muutokset ilmakehässä vaikuttavat maapallon ilmastoon ja ovat osasyy vaikeisiin sääoloihin. Jos asia tosiaan on näin, tämä arvio ei lupaa hyvää. Tilannetta pahentaa se, että katastrofeille alttiilla alueilla asuu yhä enemmän ihmisiä omasta tahdostaan – tai välttämättömyyden pakosta.

Tilastoista ilmenee, että 95 prosenttia katastrofien kuolonuhreista on ollut kehitysmaiden asukkaita. Rikkaissa maissa kuolleisuus on ollut alhaisempi, mutta niiden osuus taloudellisista menetyksistä on ollut 75 prosenttia. Jotkin vakuutusyhtiöt jopa pohtivat, kykeneekö vakuutusala korvaamaan jyrkästi lisääntyvät vahingot.

Seuraavassa kirjoituksessa perehdymme katastrofien taustalla oleviin luonnon prosesseihin sekä siihen, miten ihminen voi toiminnallaan pahentaa katastrofeja. Pohdimme myös sitä, onko ihmiskunnalla edellytyksiä ja halua saada aikaan tarpeelliset muutokset, jotta maapallo olisi turvallisempi koti tuleville sukupolville.